Kuukausi sitten Compilessa aloittanut Jari Roos on toiminut myynnillisissä ja yritysten liiketoimintaa digitalisaation avulla kehittävissä rooleissa 1990-luvulta lähtien. Sosiaaliselle ja ihmisrakkaalle miehelle asiakasrajapinnassa työskentely sopii kuin hanska käteen.
Jari, mikä veti ”atk-alalle”?
”Minut revittiin hommiin kesken opintojen teknillisestä korkeakoulusta. Tykkään myynnistä, koska tässä saa olla ihmisten kanssa. Sosiaalisuuteni on perua äidiltä, joka on siirtokarjalaisia. Olen myös aina ollut kiinnostunut teknologiasta. Muistan, miten hienolta tuntui kun vuonna 1992 ollessani parikymppinen ostin IBM:n koneen 9 000 markalla. Kiintolevytilaa koneessa oli 256 megaa, josta myyjä sanoi että ’tätä ei saa käytännössä ikinä täyteen’. Ajat ovat muuttuneet.”
Olet nähnyt digitaalisen murroksen eri vaiheet usealla vuosikymmenellä. Miten digiosaamisen ostaminen on muuttunut?
”Aiemmin asiakkaat ostivat konsulttitaloilta kokonaisprojekteja ja toivoivat, että lopputulos toimii. Mutta menneen 10 vuoden aikana yritykset ovat kasvattaneet omaa digimaturiteettiaan niin että usein osataan johtaa digiprojektit itse, ja yrityksissä on sisäisiä devaajia tekemässä perustyön. Se on muuttanut konsultoinnin luonnetta. Nyt yritykset käyttävät seniorikonsultteja erityisosaamiseen, jota ei talon sisältä löydy.”
Mikä asiakkaita tällä hetkellä mietityttää?
”Yksi asia, josta puhun asiakkaiden kanssa paljon, on liiketoiminnan jatkuvuuden turvaaminen. Kun bisnestä kehitetään digitaalisten alustojen päälle, tarvitaan pitkän kantaman suunnittelua, joka ohjaa toimintaa fiksusti. Näen, että tässä senioritason konsulttien kokemus on tärkeässä roolissa. He osaavat valita kestäviä teknologioita, rakentaa kestävää arkkitehtuuria ja kirjoittaa kestävää koodia.”
Olet ollut Compilessa muutaman viikon. Mitkä ovat päällimmäiset mietteesi?
”Olen nähnyt alalla, miten raha ajaa inhimillisyyden yli. Täällä ajatellaan omistajista lähtien, että ylin arvo on inhimillisyys. Pidän Compilen mallia uraauurtavana siinä, miten paljon allokoidaan aikaa konsulttien kanssa puhumiseen ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtimiseen. Itse toimin asiakastyön ohessa 20 konsultin esihenkilönä ja juttelen joka päivä useamman kanssa. Siinä pysyy pulssilla mielialoista.”
Mikä hetki uraltasi on jäänyt mieleen?
”Kävin vuosia erään asiakkaani luona Hangossa. Aina Tampereelta lähtiessäni nappasin torilta mukaani mustaa makkaraa, koska tiesin hänen tykkäävän siitä. Meistä tuli hyvät ystävät. Eräänä päivänä hän soitti ja kertoi olevansa saattohoidossa. Kun menin sairaalaan, näin syövän kuihduttaman miehen. Juttelimme tunnin verran elämästä. Lopuksi hän otti minua kädestä ja sanoi että ”me tavataan vielä”. En ole uskonnollinen ihminen mutta se kosketti. Muutaman päivän kuluttua häntä ei enää ollut. Se tuntui hurjalta.”