Full Stack -kehittäjä Eetu Pitkänen aloitti Compilella puoli vuotta sitten.
Menneet kuukaudet ovat ruokkineet intoa mutta myös herättäneet epävarmuutta.
Eetu, millaisessa hankkeessa olet?
”Teen eräälle operaattorille mobiilisovellusta sekä verkkopalvelun fronttia ja bäkkiä. Hauskaa on, että ollessani 10 vuotta sitten opiskelijana Joensuussa tein hetken töitä firman paikallisessa asiakaspalvelupisteessä. Nyt teen softaa, jota myös se sama asiakaspalveluporukka käyttää. Ympyrä sulkeutuu.”
Viimeiset vuodet olet toiminut konsulttina muualla. Mikä sai haluamaan työpaikan vaihtoa?
”Ehdin nähdä tarpeeksi, miten isoissa korporaatiossa toimitaan. Ihmiset olivat kivoja mutta kulttuuri tuntui jäykältä ja hierarkkiselta. Aloin kaivata ketteryyttä ja läpinäkyvyyttä.”
Mitä tarkoitat läpinäkyvyydellä?
”Pelisäännöt eri asioissa jäivät hämäräksi. Jos minulle osoitettiin hanke, ei ollut selvää, missä määrin voin vaikuttaa sen valintaan. En tiennyt, mitä kulissien takana tapahtuu, esimerkiksi millaisissa asiakkuuksissa muut konsultit olivat ja mihin hintaan.”
Miksi halusit juuri Compilelle etkä jonnekin muualle?
”Uteliaisuus heräsi somepostauksista ja kun tutkin asiaa, piirtyi kuva rautaisten ammattilaisten porukasta, jossa töitä ei tehdä numerot vaan empatia edellä. Halusin kokeilla sellaista. Myös palkka vakuutti.”
Onko kuva osoittautunut oikeaksi?
”Puolen vuoden kokemuksen perusteella on. Ennen Compilea yhteydenpito projektin aikana minuun oli satunnaista. Täällä juttelen joka kuukausi esihenkilöni Jarin kanssa, mitä tiimissä tapahtuu. Ja koska Jari on myös asiakasvastaava, kuulen samalla kuulumiset asiakkaan suunnalta. Muistan erään aiemman projektin, jossa tein vuoden mittaisen pestin. Koko sinä aikana sain asiakasvastaavalta yhden meilin. Nyt pysyn kartalla, mitä tapahtuu.”
Mikä työssäsi on kivointa?
”Tiimi ja se, että tontti on laaja ja vaihteleva. Pääsen käpistelemään sekä modernia että vanhempaa teknologiaa. Tässä saa opetella jatkuvasti uutta.”
Kuulostaa paljolta. Aiheuttaako se stressiä?
”Ei aiheuta. Mutta välillä huijarisyndroomaa pukkaa. Että ei koe tekevänsä riittävän tehokkaasti. Joskus kun etsii bugia ja viimein löytää sen jostain rajapinnan nurkasta niin ajattelee, että joku toinen olisi ratkonut tämän nopeammin. Tiedän että se on vain tunne, koska asiakkaan antamat arviot työstäni ovat korkeat, mutta silti.”
Compile puhuu paljon kestävästä ohjelmistokehityksestä. Miten se näkyy työssäsi?
”Pyrin kirjoittamaan koodia niin, ettei tarvitsisi palata korjaamaan omia jälkiä kuukauden kuluttua. Teknologiset valinnat – vaikkapa ohjelmointikieli – vaikuttavat energian kulutukseen. Ja inhimillisestä näkökulmasta kestävää on se, ettei meitä nähdä pelkkänä resurssina vaan yksilöinä joiden viihtyminen töissä on firmalle etusijalla. Silloin on kiva koodata.”