Kun tutkii pieleen menneitä ohjelmistokehitysprojekteja alalla, huomaa että moni katastrofi olisi voitu välttää fiksaamalla yksi ainoa asia:
se että tiimin devarit eivät kokeneet turvalliseksi sanoa ääneen epäilyksiään.
Eli siis psykologisen turvattomuuden kokemus.
Nimittäin yksikään kehityshanke ei ole koskaan mennyt tanssimalla maaliin.
Ongelmia ilmaantuu aina.
Kyse on vain siitä, missä vaiheessa ne huomataan.
Mitä nopeammin, sen parempi.
Mutta jos devari kokee, ettei uskalla nostaa esiin ongelmia tai huomioitaan vääristä tekemisen tavoista tai jakaa kehitysideoitaan, katastrofin riski kasvaa nopeasti.
Kun pientä mokaa ei korjata ajoissa vaan sen päälle ehditään rakentaa kokonainen järjestelmä, siitä ei seuraa hyvää.
Mutta miten Compilen kaltainen ohjelmistokonsulttifirma voi vahvistaa konsulttinsa psykologisen turvallisuuden tunnetta kun hän toimii kaukana asiakkaan tiimissä eikä oman firman toimistolla?
Esimerkiksi näillä kolmella tavalla:
📆 Pitäkää asiakasvastaavan ja konsultin kesken joka kuukausi pulssipalaveri jossa käydään läpi epäkohdat, mokat ja turhautumiset. Kun ongelmista puhuminen on tehty arkipäiväiseksi, häiritsevät tekijät nousevat helpommin esiin.
🤝 Sopikaa yhdessä, miten epäkohtia viedään eteenpäin. Esimerkiksi meillä asiakasvastaava on voinut ottaa ongelmasta kopin ja puhua asiakkaan kanssa niin ettei konsultin ole tarvinnut.
💬 Tukekaa epäkohtien käsittelyä niin ettei konsultti jää asian kanssa yksin. Esimerkiksi jos konsultti on kokenut kommunikoinnin vaikeaksi, olemme nopeasti järjestäneet hänelle koulutusta, jossa hän on voinut kehittää kommunikointitaitojaan.
Tällä kaikella on merkitystä.
Kun konsultti uskaltaa sanoa mitä tahansa ilman että pelkää tulevansa tuomituksi, projektin onnistumisprosentti moninkertaistuu.
Testattu on. Toimii.